Saarnaaja

01. Saarnaaja  -  01. Prédicateur

Saarnaaja niskassaan sianharjaa
Ihmistä vie kuin teuraskarjaa
Se vauhkona epätahdissa huohottaa
Kun huorien herra antaa ja ottaa
Mene pois

Katson silmiin mustan kyyn
Jäisenkylmään katseeseen
Katson siihen niin saan syyn
Syösksyyn kuilun tyhjyyteen
Näen ihmisen

Sietäköön luoja kättensä työt
Kun kuorissa päättymättömän yön
Vain varjoja joista ruumiita lankeaa
Ja ryömien jatkaa matkaansa ankeaa

Kauna pahan nostattaa tanssimaan huulilta huuliin
Vakka täynnä valheen tuhkaa porttikielto taivaaseen
Kauna pahan nostattaa kulkemaan korvasta korvaan
Vakka täynnä valheen tuhkaa porttikielto taivaaseen
---------------------------------------------------
Le prédicateur tient une crête de porc dans son cou
Il dirige les gens comme du stock de boucherie
Il prend(?) déséspérement en non-rythme
Quand le seigneur des putains(?) donne et prend
Va-t-en

Je regarde dans les yeux de la vipère noire
Dans ses yeux froids comme de la glace
Je la regarde pour avoir une raison
Pour tomber dans le puits
Je vois l'humain

Le seigneur doit accepter le devoir de sa main(?)
Quand dans les mains de la nuit sans fin
Seules les ombres où les cadavres rechutent
Et s’accroupir(?) continue son voyage gris

Le devoir-faire à contrecoeur(?) lève le mal pour dancer de lèvre en lèvre
Panier plein de cendres de mensonges bannis du paradis
Le devoir-faire à contrecoeur(?) lève le mal pour aller d'oreille à oreille
Panier plein de cendres de mensonges bannis du paradis